5.2 Aco lähti sateenkaarisillalle. Oli aika päästää irti rakkaastaan. Acon elämänlaatu huononi huononemistaan ja pojalla oli kipuja olkanivelrikon vuoksi. Pitkään taistelimme yhdessä ja sen ansiosta saimmekin paljon ihania muistoja. Aco antoi enemmän kuin otti, ja opetti meille paljon sellaista mitä ei yhdestäkään opuksesta opi. Aco oli iloinen ja vahva, silmissä paloi vahvana elämän liekki, siihen päivään saakka kunnes huomasin sen liekin kadonneen, silloin tajusin että Aco haluaa meidäkin luovuttavan, lopettavan väsyttävän taistelun. Irti päästäminen sattuu mutta kun jotakin oikein rakastaa, pitää unohtaa itsensä hetkeksi jotta pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä...Aco oli ystävä, perheenjäsen, upean luonteinen koira jota tulemme kaipaamaan ikuisesti. Rakastimme sinua ja tulemme aina rakastamaan.

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on...

Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

Olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos
kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

-Kaija Koo- Jos sua ei ois ollut